kuumeisia kuulumisia

epäreilua on se, kun joutuu kuumeissaan makoileen sängynpohjalla kun aurinko paistaa täysillä ja on vihdoin kesä..

epïstä on myös se, että kun ensin tekee tötä hulluna ja vihdoinkin ois kesän eka vapaapäivä niin niin..

koitin tänään karkoittaa kuumettani käppäilemällä rannalla, ihan rauhallisesti vaan :)
aatelkaa, kun astun ovesta ulos ja kävelen noin 20 askelta olen jäämeren rantaviivalla, hassua! ..tai siis, riippuen kellonajasta, meri on toisinaan noin 20 askeleen päässä ja toisinaan joudun kävelemään noin 50 metriä päästäkseni rannalle. se liikkuu ihan hulluna tuo meri..

siellä rannalla heidin kanssa kävellessä huomattiin semmoisia kummallisia tippaleivän muotoisia kokkareita. ihmeteltiin ja kummasteltiin kovasti, ja hetken kummasteltua koetettiin hiukan kengänkärjellä.. hiekkaahan ne oli.. :) niitä oli ihan joka puolella!! tosi paljon! ihan kummallisia kekoja, varmaan liittyvät jotenkin hiekan alle jääneeseen ilmaan tai nopeasti liikkuvaan veteen.. mistäs minä tietäisin, epäilen kumminkin niin..
nättejä olivat joka tapauksessa ja saivat kaupunkilaistytön hämmästymään taas kerran :)

satu.

myyn matkamuistoja ja olen itse nähtävyys..

kävin äsken meidän lähikaupassa (semmoinen aikas kämänen pikku bensis, jossa perunat maksaa NELJÄ euroa kilolta ja hedelmät miljardin) shoppailemassa hiukan sapuskaa.

jo kaukaa kuulin kuinka kaupan edessä hengailevat saami-ukkelit rupes heijaan mulle "hyvä suomi, hyvä suomi" , mun lähestyessä kauppaa.. kaupan sisällä kierrellessäni (ei siellä tosin voi paljoa kierrellä kun se on niiin pien, mutta..) kuulin vielä monta "hyvää suomea" saami-murteella hyllyjen välistä. ja tottakai jokainen paikalla olija, tai olematon, tietää kuka olen, missä asun, nukun työskentelen ja liikun. toisinaan tulee semmoinen 24 h nähtävyys-fiilis, ei niin kiva ollenkaan..

sitten saami-ukot tietty avoimesti vielä jutteli musta keskenään, mutta kun en norjankieltä niin hirmuisen hyvin ymmärrä, niin hymyilin vain ja koitin näyttää siltä että tottakai ymmärrän mitä musta juttelette :)

lopuksi kutsuivat vielä perjantai-illaksi meidän "paikalliseen" kanssaan juomaan kaljaa..

..saas nähdä.

kuvissa se meidän paikallinen. aikas helppo tunnistaa baariks ulkoapäin :)

tämmöinen oli yksi pieni tarina maailman laidalta,

satu.

Maisemia ja fiiliksiä

Maisema lähikukkulalta. Koti keskellä kuvaa.

Kerroksia.

Kolme trollia.

Perjantai-illan huvit.

Ilta-auringossa.

Kaunista arkipäivää.

Pohjois-Norja, Finnmark, Olderfjord tulee olemaan Satun ja Heidin kesän tapahtumapaikka. Epäsuhtaisesti kohoileva tunturimaisema sekä jatkuvasti ilmettään muuttava jäämeri muodostavat raamit kokemuksillemme, joissa pienet yksityskohdat korostuvat laajojen ja jylhien maisemien rinnalla.

Tuntureiden välissä mutkittelevan valatatie E69:n varrella seisova kaksikerroksinen Valkoinen Talo, jonka jokainen huone on tapetoitu erilaisin tapetein, on oleva kotimme tämän kesän ajan. Tien toisella puolella sijaitseva Russenes Camping, jonka pihalle samat bussit kuljettavat joka päivä uudet turistit, on kesän työpaikkamme.

Tällä sivustolla pääset osalliseksi kesän kokemuksistamme täällä Trollimaassa. Kerromme ikuisen päivän valon kypsyttämiä pieniä makoisia tarinoita maailmanlaidalta.